keskiviikko 24. huhtikuuta 2024

Under the Shadow (2016)

Ohjannut Babak Anvari
Iso-Britannia, Jordania, Qatar & Iran 2016, 84 min.
Draama, Kauhu
Pääosissa: Narges Rashidi, Avin Manshadi

I had a bad dream.
 
Irakin-Iranin sota runtelee Teherania, jossa siviilit pyrkivät silti jatkamaan elämäänsä. Perheenäiti Shidehin (Rashidi) maailma kuitenkin romahtaa, sillä hänet erotetaan yliopistosta ja haave lääkäriksi pääsystä katkeaa iäksi. Sota syvenee, mies lähtee komennukselle kohti rintamalinjoja ja kodin seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Ei aikaakaan, kun Shideh ja hänen tyttärensä (Manshadi) saavat vieraakseen kutsumattomia henkiä, jotka valuvat esiin pommitusten synnyttämistä halkeamista.

Under the Shadow käsittelee yhtäältä sodan luomaa pelon ilmapiiriä, mutta myös konservatiiviseksi muuttuvia asenteita ja heikkeneviä naisten ihmisoikeuksia. Nyky-Iranissa naisen asema on synkkä, vaikka viime aikoina laajoja protesteja onkin syntynyt. Tavallaan myös Under the Shadow on osa niitä. Elokuvan tarina on hivenen kömpelö, paikoin kliseinenkin, mutta idea on hyvä ja tärkeä. Harvoinpa sitä paitsi tulee vastaan tähän maailmankolkkaan sijoittuvaa yliluonnollista kauhua.

Kriitikoiden kehuma Under the Shadow on brittiläis-iranilaisen Babak Anvarin ensimmäinen kokopitkä ohjaustyö. Elokuva palkittiin kotimaassaan parhaan debyytin Baftalla. Sittemmin Anvarilta on syntynyt jokunen filmi, mutta ei vielä vastaavia hittejä. Ehkä sellainen on vielä luvassa, sillä tällä erää Anvar on kiinnitettynä J.J. Abramsin luotsaaman Cloverfield-sarjan neljännen osan ohjaajaksi.

Pisteytys: 6/10

perjantai 19. huhtikuuta 2024

Toni Erdmann - Isäni Toni Erdmann (2016)

Ohjannut Maren Ade
Saksa, Itävalta, Monaco, Romania, Ranska & Sveitsi 2016, 162 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Peter Simonischek, Sandra Hüller
 
Don't lose the humor.

Winfried Conradi (Simonischek) matkustaa Bukarestiin tapaamaan aikuista Ines-tytärtään (Hüller). Isän ja tyttären välit ovat etääntyneet, mutta Winfried ei anna periksi. Tekohampaat, peruukki ja pierutyyny aseinaan hän loihtii itselleen alter egon, Toni Erdmannin, jonka omalaatuinen persoona purjehtii Ineksen bisnesillallisille aiheuttamaan yleistä hämmennystä ja hupia.
 
Yllättävä, tyrskähdyttävä ja lämmittävä draamakomedia valloittaa väistämättä. Aihe on tavallaan pöhkö kuin paraskin iskävitsi, mutta juuri siksi se on niin vetoava. Perhesuhteiden ohella elokuva ravistelee hellästi jakuissa ja puvuissa pönöttäjiä, muistuttaen, ettei elämä ole niin kamalan vakavaa. Kuten Conradi-Erdmann iän tuomalla viisaudella toteaa, elämä on kuitenkin tässä ja nyt.
 
Isäni Toni Erdmann on sikäli mainio draamakomedia, että lajityypit tuntuvat limittyvän hieman yllättävin tavoin. Pöhkö huumori sekoittuu aika vakaviinkin teemoihin vaivihkaa, ujuttautuu hiljaisiin hetkiin kuin pierutyyny sohvalle. Mitä pidemmälle elokuva etenee, sen enemmän huomaa hymyilevänsä, eikä mitään slapstickia tarvita. Kriitikoiden ylistämä elokuva palkittiin Cannesissa FIPRESCI-palkinnolla ja se sai myös esimerkiksi parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden. Käsikirjoittaja-ohjaaja Maren Ade (s. 1976) ei ole sittemmin luonut uusia filmejä, mutta häärii kuitenkin Toni Erdmannin Hollywood-remaken tuotantotiimissä. Senkin ensi-iltaa saadaan varmaan odotella vielä hyvän aikaa.
 
Pisteytys: 8/10

tiistai 16. huhtikuuta 2024

Hell or High Water (2016)

Ohjannut David Mackenzie
USA 2016, 102 min.
Draama, Rikos, Trilleri
Pääosissa: Chris Pine, Ben Foster, Jeff Bridges, Gil Birmingham
 
Lord of the plains... that's me.
 
Texasin pikkukaupungeissa koetaan pankkiryöstöjen sarja. Rikosten takana ovat Howardin veljekset Toby (Pine) ja Tanner (Foster), jotka ovat päättäneet maksaa maatilansa velat ahneelle pankille sen omilla rahoilla. Kaksi poliisia ryhtyy jäljittämään huolellisesti suunniteltujen ryöstöjen sarjaa: muutamat säröt vievät tekijöiden jäljille, mutta arvoitus ei silti ota ratketakseen.

Hell or High Water on kertomus nykyajan köyhyydestä ja Yhdysvaltojen huonovointisuudesta. Vain neljän hahmon kautta rakentuva kuva on monipuolinen ja laaja. Osin ongelmat ovat ylisukupolvisia, sillä kaikille ei jaeta samanlaisia pelikortteja. Käy selväksi, ettei amerikkalaisen unelman tavoittelua aloiteta samalta viivalta. Samalla elokuva on tarina kahdesta parivaljakosta, miehisestä välittämisestä ja rakkaudesta, jota jurottavat raasut eivät osaa ilmaista muuten kuin keljuilemalla.

Taitavasti käsikirjoitettu Hell or High Water huokuu americanaa. Pankkiryöstötarinaa voisi tituleerata nykypäivän lännenelokuvaksi, jossa hyvän ja pahan konflikti ei kuitenkaan ole kovin mustavalkoinen. Voiko pankkiryöstössä nähdä oikeutuksen, miten kaiken pitäisi päättyä? Elokuva jättää katsojan tuumimaan kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Taitava tarina sai ilmestyessään runsain määrin kehuja ja muun muassa neljä Oscar-ehdokkuutta, mutta suurta pystimagneettia filmistä ei tullut. Se on silti selvästi vuotensa ensi-iltojen parhaimmistoa.

Pisteytys: 8/10

perjantai 12. huhtikuuta 2024

Jackie (2016)

Ohjannut Pablo Larraín
USA, Ranska, Chile & Kiina 2016, 100 min.
Biografia, Historia, Draama
Pääosissa: Natalie Portman, Peter Sarsgaard, Billy Crudup, Greta Gerwig

I never wanted fame. I just became a Kennedy.

John F. Kennedyn salamurha (1963) aiheutti suuren mediamylläkän, villitsi salaliittoteorioita ja suisti Yhdysvaltain ulkopolitiikan uuteen suuntaan. Samalla tapahtuma oli suuri henkilökohtainen tragedia Kennedyn lähipiirille, eritoten miehensä murhan todistaneelle Jacqueline Kennedylle (Portman). Ensimmäisen naisen osa jää saman tien taakse: on suunniteltava uutta, muutettava, huolehdittava lapsista, vaadittava tietoa ja ylläpidettävä erilaisia rooleja. Kaiken yllä häilyy surun usva.
 
Jackie on monista aikatasoista yhdistelty intiimi kertomus. Kaikki hetket ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan ja kaikissa Jackie saa puhua suunsa puhtaaksi eri tavoin. Kuulijoina ovat pappi, toimittaja, läheinen avustaja ja edesmenneen miehen veli. Itse murhahetki välähtelee nopeina, kipeinä muistoina. Vastapainoa surun eri vaiheille tuovat vuoteen 1962 sijoittuvat kohtaukset, joissa presidentin vaimo esittelee Valkoista taloa televisiolähetyksessä.
 
Venetsiassa ensi-iltansa saanut Jackie miellytti kriitikoita ja filmi kilpaili Kultaisesta leijonasta. Pääpokaali jäi saamatta, mutta onnistunut käsikirjoitus palkittiin. Muihin elokuvan saamiin tunnustuksiin lukeutuvat muun muassa Bafta-pysti ja Oscar-ehdokkuus puvustuksesta; sellaista sieti odottaa, sillä rouva Kennedy muistetaan muotitietoisuudestaan. Aikalaistunnelmaa on muutenkin luotu tyylikkäästi ja se on huomioitu monin tavoin kuvauksessakin. Tarkkuudella rakennettu surudraama on kiinnostava henkilökuva, mutta jokin siinä jättää etäälle.

Pisteytys: 7/10

tiistai 9. huhtikuuta 2024

The Jungle Book - Viidakkokirja (2016)

Ohjannut Jon Favreau
Iso-Britannia, USA, Uusi-Seelanti, Ranska, Kanada & Intia 2016, 106 min.
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Neel Sethi, Bill Murray, Ben Kingsley

Can you just hang on?

Disneyn Viidakkokirja (1967) on animaatioklassikko, jonka svengaava lupsakkuus vetoaa vuosikymmenestä toiseen. Tämä  uusintafilmatisointi on osa elokuvayhtiön valtavaa remake-projektia, jolta yksikään Disney-kaanonin klasikko ei vaikuta olevan turvassa. Uuden Viidakkokirjan juoni noudattelee Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan (1894) kertomusta, jossa eri eläimet saattelevat Mowgli-poikaa (Sethi) kohti ihmisasumusta. Tunnelma elokuvassa on synkkä, ainakin 1960-luvun versioon verrattuna. Viidakkoseikkailu on täynnä vauhtia ja hetkittäin piinaavaakin jännitystä, eikä huolettomia lauluhetkiä löydy kovin montaa.

Edelliskatselu jätti minut aika latteisiin tunnelmiin, joten siihen nähden elokuva tuntuikin nyt paljon paremmalta kuin muistin. Kenties olen vain sittemmin nähnyt riittävästi surkeita Disney-uusintoja: karmeita ovat varsinkin Leijonakuningas (2019), Aladdin (2019) ja kaiken kurjuuden huippuna ankea Mulan (2020). Varsinkin moniin muihin kömpelyyksiin verrattuna Viidakkokirja on lajissaan harvoja onnistuneita teoksia, jos nyt jonkun näistä Disney-uusinnoista siis haluaa katsoa. Seikkailussa on hyvä rytmi, mainioita eläinhahmoja ja villiä vilskettä näyttävissä maisemissa.

Onnistuneinta Viidakkokirjassa on sen realismiin pyrkivä animointi. Muutamissa hetkissä jylhä viidakko erikoisine asujineen näyttää todella komealta. Täysin aidon näköiset mutta leukojaan hölmösti louskuttavat eläimet sen sijaan eivät tee vaikutusta. Erikoistehoste-Oscarilla palkittu Viidakkokirja menestyi taloudellisesti erinomaisesti ja se oli vuotensa viidenneksi tuottoisin filmi. Elokuvalle on kaavailtu jatko-osaa, josta ei kuitenkaan ole viime vuosina tihkunut tarkempia tietoja. Vaikka Viidakkokirja olikin menestys, toisen osan vetovoimaan en jaksa uskoa. Lipputuloja sekin silti varmasti tahkoaa, joten osan ilmestyminen mahtaa olla vain ajan kysymys.

Pisteytys: 6/10

sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

Bridge of Spies - Vakoojien silta (2015)

Ohjannut Steven Spielberg
USA, Intia & Saksa 2015, 142 min. 
Draama, Historia, Trilleri
Pääosissa: Tom Hanks, Mark Rylance, Alan Alda

You should be careful.

Tositapahtumiin pohjautuva Vakoojien silta sijoittuu kylmän sodan epäluuloisiin vuosiin. Tarina alkaa vuodesta 1957, jolloin Rudolf Abel (Alda) pidätetään New Yorkissa neuvostovakoojana epäiltynä. Hän saa asianajajakseen työhönsä vakavasti suhtautuvan James B. Donovanin (Hanks), joka pelastaa Abelin kuolemantuomiolta. Monikaan ei suhtaudu Donovanin työhön suopeasti, mutta myöhemmin mielipiteet kääntyvät täysin. Abelin säästäminen nimittäin antaa Yhdysvalloille valttikortin, jonka avulla oman maan vakooja voidaan saada palautettua hengissä kotiin.

Coen-veljesten ja Matt Charmanin käsikirjoittama Vakoojien silta on keskinkertaista agenttiviihdettä. Tarina on hyvä, mutta eritoten loppua kohden elokuva väljähtyy melko kiusalliseksi siirapiksi. Kaiken kruunaa arjen sankarin rooleistaan tuttu Tom Hanks, joka ─ sinänsä pätevästi ─ esiintyy jälleen vaatimattomana oikeusvaltion malliesimerkkinä. Coenit olisivat saaneet ohjata filmin Steven Spielbergin sijaan, silloin elokuvassa olisi melko varmasti ollut kiinnostavaa särmää.
 
Tunnetun tekijätiimin luoma Vakoojien silta oli näyttävästi esillä Oscar-gaalassa, josta vain sivuroolia näyttelevä Mark Rylance lähti kotiin palkinto kourassaan. Lavasteet olisivat voineet olla toinen voittomahdollisuus, sillä aikakauden miljöö on tyylikkäästi luotu. Se ei kuitenkaan ole aivan niin loistava kuin toisessa 2010-luvulla ilmestyneessä kylmän sodan agenttitrillerissä Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (2011). Harkitun estetiikan lisäksi elokuvia yhdistää sekin, ettei kummassakaan pääpaino ole kovassa toiminnassa ja rytinässä, vaikka muutama tarkkaan tähdätty luoti viuhahtaakin.
 
Pisteytys: 6/10

keskiviikko 3. huhtikuuta 2024

Maaliskuun elokuvat 2024

Oppenheimer
Ohjannut Christopher Nolan
USA & Iso-Britannia 2023, 180 min. 
Biografia, Draama, Historia
Pääosissa: Cillian Murphy, Emily Blunt, Matt Damon
 
 
 
Oppenheimer on synkkä elokuva Manhattan-projektista, pommista ja sienipilven jälkeen laskeutuvasta kylmästä sodasta. Näkökulma on tiukasti Yhdysvalloissa, eikä Hiroshiman ja Nagasakin painolastiin sikäli liikoja pureuduta. Siinäpä olisi aihetta omaksi filmikseen. Oppenheimer kasvoi valtavaksi ilmiöksi yhdessä Barbien (2023) kanssa: Barbie tienasi kovemmat lipputulot, mutta Oppenheimer puolestaan nappasi seitsemän Oscar-voittoa (mm. paras elokuva). Hyvin hallittu draama on ehdottomasti Christopher Nolanin ohjausuran parhaimmistoa, mutta olisin ennemmin suonut parhaan filmin pystin The Zone of Interestille (2023).
 
Pisteytys: 8/10
 
Tillsammans 99
Ohjannut Lukas Moodysson
Ruotsi 2023, 115 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Gustaf Hammarsten, Shanti Roney, Lisa Lindgren



Sympaattinen kommuunielokuva Kimpassa (2000) on saanut jatko-osan, jossa vietetään suuria jälleennäkemisbileitä. Edellisen elokuvan tapahtumista on kulunut 24 vuotta ja moni asia on toisin. Tillsammans 99 on samalla sekä synkempi että hauskempi kuin edeltäjänsä, tavallaan samanlainen ja silti ihan erilainen elokuva. Kiva jatko-osa, jossa muutos näkyy taitavalla tavalla.
 
Pisteytys: 7/10

The Zone of Interest
Ohjannut Jonathan Glazer
USA, Iso-Britannia & Puola 2023, 105 min.
Historia, Draama
Pääosissa: Christian Friedel, Sandra Hüller
 
 
 
 
Rudolf Hössin (Friedel) ura ja perhe-elämä kukoistavat kilpaa rouva Hössin (Hüller) puutarhan kanssa, vaikka naapurissa pauhaavat Auschwitzin kauhut. Itsepetoksesta ja silmien ummistamisesta kertova tarina ei koske vain holokaustia, sillä pahuuteen turtuminen on aiheena viiltävän ajankohtainen. Katsojan huomiota herättelevät tehokeinot ja äänimaisema ovat erinomaisia. Elokuva palkittiin kolmella Oscarilla, mutta parhaan elokuvan pysti jäi saamatta. Sen elokuva olisi kyllä ansainnut.

Pisteytys: 9/10
 
Deep Blue Sea
Ohjannut Renny Harlin
USA & Meksiko 1999, 105 min.
Toiminta, Scifi
Pääosissa: Thomas Jane, Shaffron Burrow, Samuel L. Jackson
 
 
 
Renny Harlinin haiklassikko sijoittuu merenalaiseen tutkimuslaitokseen, jossa geenimuunnellut hait ovat muuttuneet superälykkäiksi. Eipä aikaakaan, kun pedot keksivät pakotien ja laitoksen henkilökunta on suunnattomassa vaarassa. Tarinan vakavamielisyys huvittaa. Eihän tämä mikään Tappajahai (1975) ole, mutta lajissaan silti viihdyttävä. Raajoja irtoaa ja veri pisaroi veteen!

Pisteytys: 6/10

The Secret Garden - Salainen puutarha
Ohjannut Agnieszka Holland
USA 1993, 101 min.
Draama, Fantasia
Pääosissa: Kate Maberly, Maggie Smith, Heydon Prowse
 
 
 
 
Samannimiseen klassikkokirjaan (1911) perustuva elokuva herättää kuolleen puutarhan eloon ja viettelee kesäiseen kukkaloistoon. Tarinan päähenkilöinä ovat laiminlyödyt lapsukaiset, jotka saavat puutarhasta ja toisistaan voimaa kukoistaa. Agnieszka Hollandin filmissä on mystinen tunnelma musiikkeja myöten, vaikka Salaisen puutarhan taika ei aivan vienytkään minua mennessään.
 
Pisteytys: 6/10
 
Un chant d'amour - Song of Love
Ohjannut Jean Genet
Ranska 1950, 26 min.
Lyhytelokuva, Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: André Reybaz, Lucien Sénémaud, Jean Genet, Bravo
 
 
 
Yksinäisessä vankisellissä koetaan himoa ja kaipuuta. Kuinka rakastaa toista kun kukaan ei näe; entä jos joku näkee? Vanginvartija (Reybaz) kadehtii kahden vangin rakkautta, joka kukoistaa välissä olevassa muurista huolimatta. Lyhytelokuvan avoin homoromantiikka johti aikanaan rajuun sensurointiin, eikä tarinan herkkyyttä vielä 1950-luvulla haluttu ymmärtää. Sittemmin varhainen queer-filmi on onneksi saanut osakseen kehuja ja arvostusta.
 
Pisteytys: 8/10