keskiviikko 1. elokuuta 2012

Les Vampires (1915-1916)

Ohjannut Louis Feuillade
Ranska 1915-1916, 399 min
Mykkäelokuva, Toiminta, Seikkailu, Rikos
Pääosissa: Musidora, Édouar Mathé, Marcel Lévesque

Sehän on.. anagrammi!
Marraskuussa 1915 ensimmäinen maailmansota oli piinannut ranskalaisia jo yli vuoden päivät. Länsirintamalla sotilaat taistelivat saksalaisia, mutakuoppia ja tauteja vastaan, Pariisissa kadut ovat tavallista autiommat. Kadulla kulkijat eivät kuitenkaan voineet olla huomaamatta mystisiä mainoksia uudesta sarjaelokuvasta, ja elokuvateattereiden salit täyttyivätkin kiinnostuneista katsojista. Elokuvan suosio viihteenä, todellisuuspakona ja tunnelmien tulkitsijana oli kaivattua nektaria sodasta kärsiville kansoille.

Aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka juuri Ranska oli ollut elokuvateollisuuden kärkimaa. Yksi Ranskan elokuvan lippulaiva oli tuotantoyhtiö Gaumont, jonka johtaja Louis Feuillade oli tunnettu sarjafilmeistään, sekä myös merkittävä elokuvantekijä mykkien filmien kaudella. Les Vampires oli vain yksi aikakautensa suosituista rikosteemaisista sarjafilmeistä, mutta se on jäänyt vahvasti elämään myöhempinäkin aikoina.

Tämä kymmenosainen sarjafilmi ei nimestään huolimatta kerro verta imevistä vampyyreista, vaan ovelasta rikollisliigasta nimeltään Les Vampires. Etsivä-journalisti Philipe Guéranden (Mathé) sekä hänen uskollisen ystävänsä Oscar-Cloud Mazametten (Lévesque) seikkaillessa akrobaatti-rikollisten jäljillä, ei jännittäviltä käänteiltä voi välttyä. Kaasuiskut, kiihkeät ajojahdit, laivojen räjäytykset ja useat salaluukut ovat taatusti tuoneet jännitystä aikalaiskatsojille, ja mikä parasta - ne toimivat edelleen! Katsojan läsnäolon tiedostava Mazamette pitää myös yllä huumoria, eikä elokuva tunnu liian vakavasti tehdyltä. Karismaattinen Musidora Irma Vepin roolissa sekä aikansa lapsitähti Réne Poyen Mazametten poikana lukeutuvat myös suosikkihahmoihini.

Kaasua, Irma!

Les Vampires on vaikuttanut myöhempiin rikoselokuviin niin teknisesti kuin tapahtumienkin tasolla. Elokuvan kamerakulmat ovat monipuolistuneet aiemmista filmeistä, myös otokset ovat pidempiä ja katsojan huomio kiinnitetään useaan kohteeseen. Eri tilojen ja vuorokaudenaikojen väriteemojen vaihtelu auttaa myös elokuvan seuraamisessa. Elokuvassa toistuu useita kliseitä, mutta turhan ennalta-arvattava tämä seikkailu ei kuitenkaan ole. Tuntuupa tosin hassulta katsella jotain näinkin alkuperäistä, ja sitten syyttää elokuvaa kliseisyydestä! Tämä onkin yksi seikka, joka tekee tästä leffaprojektista mielenkiintoisen: nykypäivän elokuvan itsestäänselvyyksen alkuperän tavoittaminen.

Katselukokemuksena Les Vampires on mieleenpainuva ja palkitseva. En ollut vielä kovin vakuuttunut ensimmäisestä osasta, toisen kohdalla kiinnostukseni heräsi ja kolmatta pätkää katsellessani olin jo auttamattomasti rikosmysteerin pyörteissä. Seitsemälle päivälle jaettu katseluaika oli myös sopiva, parilta istumalta katseltuna olisi tämä jännitysputki varmastikin käynyt puuduttavaksi.

Pisteytys:
8/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti