sunnuntai 7. lokakuuta 2012

The Docks of New York - Yö satamassa (1928)

Ohjannut Josef von Sternberg
USA 1928, 76 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: George Bancroft, Betty Compson

I've sailed the seven seas, but I've never seen a craft as trim as you!
New Yorkin satama - kirkuvat lokit, iltahämärän sumu ja ympäröivä meri. Kaksikymmentäluku kuohuu sataman kuppiloissa, joissa juhlat pauhaavat kuin viimeistä päivää. Tämä ympäristö kätkee sisäänsä monia ihmiskohtaloita, satunnaisia kohtaamisia ja hetken huumaa.

Yö satamassa kertoo tarinan eräästä illasta, jolloin satamaan saapuu yksi maailman merillä seilaavista laivoista. Aluksen miehistö on ansainnut vapaaillan maissa - mikä tarkoittaa riehakasta juhlintaa, kauniita naisia ja vettä väkevämpiä virvoikkeita. Illan edetessä höyrylaivan lämmittäjänä työskentelevä Bill Roberts (Bancroft) iskee silmänsä Mae-nimiseen neitoon (Compson). Bill vannoo vievänsä Maen vihille - vaikka saman tien! Avioliitto solmitaan, mutta auringon noustessa laivapesti kutsuu ja satamassa vietetty sumuinen yö tuntuu enää etäiseltä unelta.

1920-luvun lopulla Josef von Sternberg oli jo menestynyt ohjaaja, mutta Yö satamassa ei noussut läheskään yhtä suureksi hitiksi kuin hänen edelliset tuotoksensa. Yö satamassa nimittäin sai ensi-iltansa maailmassa, jossa äänielokuvan läpimurto oli juuri tapahtunut, ja kehnokin puheääntä sisältävä filmi veti enemmän katsojia kuin vanhanaikainen mykkäelokuva. Sittemmin elokuva on niittänyt arvostusta ja sitä pidetäänkin von Sternbergin mykkäkauden pääteoksena.

Yö satamassa ei moralisoi, muttei liioin romantisoi sataman väen elämää. Kuvaus tuntuu realistiselta, mikä tekee tarinasta aidon ja koskettavan. Nykypäivänä melko kliseiseltäkin kajahtava tarina voitaisiin todella vesittää helposti, mutta von Sternbergia tästä ei voida syyttää. Elokuva tarjoaa ensisijaisesti upeaa tunnelmaa, mutta myös jännitystä ja oivaa viihdettä. Juonenkäänteet eivät kenties ole aivan täydellisiä, mutta tarinan kulku ei silti jätä kylmäksi. Railakkaat juhlat ja niiden jälkeiset hämmentävät aamut olivat takuulla parhaimmillaan 1920-luvulla - tässä elokuvassa ainakin!

Pisteytys:
8/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti