tiistai 28. huhtikuuta 2015

How Green Was My Valley - Vihreä oli laaksoni

Ohjannut John Ford
USA 1941, 118 min.
Draama
Pääosissa: Roddy McDowall, Donald Crisp, Sara Allgood, Maureen O'Hara, Walter Pidgeon, Irving Pichel

How green was my valley then....



1800-luvun Walesin sydämessä, kuvankauniissa laaksossa on pieni herttainen kylä, jonka asukkaat saavat toimeentulonsa hiilikaivoksesta. Tarinan keskipisteenä on Morganien monilapsisen perheen kuopus Huw (McDowall/Pichel), joka kaihoisasti muistelee noita lapsuutensa kauniita, kadotettuja aikoja. Huw on perheensä ainoa kouluja käynyt lapsi, mutta opintojen jatkamisen sijaan hän haluaa kiihkeästi työskennellä hiilikaivoksessa isoveljiensä ja isänsä tapaan ja olla näin osana ikuiselta tuntuvaa perinteen jatkumoa.

Vaikka Huwin muistoissa lapsuus on idyllistä onnen aikaa, oli maailma jo todellisuudessa muuttunut. Hiilikaivoksen tuottavuus ei ollut entisen veroista, ja nuori polvi kauhistutti vanhempiaan ammattiyhdistystoimintaan osallistumalla tai meren taakse Amerikkaan muuttamalla. Uutta aikaa heijastelee myös perheen tyttären Angharadin (O'Hara) epäonninen romanssi saarnamies Gruffyddin (Pidgeon) kanssa. Vihreä oli laaksoni onkin kertomus nostalgiasta, menneisyyden kaipuusta ja aikojen muutoksesta.

Nostalgia on mielenkiintoinen mielenmaisema. Menneisyyttä kohtaan koettu kaiho kertoo usein esimerkiksi kulta-aikojen etsimisestä tai eksotiikan kaipuusta. Vanhoihin hyviin aikoihin palataan muistojen avulla, mutta tämä tapa on vääjäämättä subjektiivisuudessaan epävarmaa. Tämän ja monen muun tekijän summana menneisyys onkin lopulta aina nykyisyyden tuotos. Elokuvan maailmassakin muisteltu kulta-aika on jo muuttumassa, eivätkä muistot välttämättä täysin vastaa todellisuutta. Kuvattu pieni kylä on kliseinen unelma, mutta sellaisenaan toki hyvin aito. Myös kulisseissa autenttisuuden puute on havaittavissa: näyttelijäkaarti ei suinkaan ole Walesista, saati sitten että maailmansodan tuoksinnoissa elokuvaa oltaisi voitu kuvata muualla kuin Yhdysvaltalaisissa lavasteissa. Nämä seikat eivät kuitenkaan vähennä elokuvan laatua tai arvoa, oikeastaan jopa päinvastoin.

Mielenkiintoisen tematiikan lisäksi John Fordin ohjaama draama on kaunis sekä tarinaltaan että visuaaliselta ilmeeltään. Myös roolisuoritukset ovat upeita ja eritoten nuoren Roddy McDowallin Huw on valloittava! Vuoden 1941 myllerryksissä kaihoisa ja koskettava elokuva otettiin vastaan ilolla: suurmenestys palkittiin muun muassa viidellä Oscarilla, ja se nappasi parhaan elokuvan pystin sellaistenkin klassikoiden kuten Citizen Kanen ja Maltan haukan nenän edestä. Vihreä oli laaksoni on omaan makuuni hivenen turhan sentimentaalinen, vaikka sen viehättävyyttä ja kiinnostavuutta en tohdikaan kiistää.

Pisteytys:
8/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti