maanantai 5. joulukuuta 2016

LUUKKU 5: Romantiikkaa länsinaapuristamme

1910-luvulla Hollywood aloitti nousunsa elokuvamaailman kuumaksi keskipisteeksi. Eräs vuoden 1916 menestystarinoista oli D.W. Griffithin melodraama Intolerance, joka oli myös Yhdysvalloissa vuoden katsotuin elokuva. Tänään on kuitenkin esittelyssä eräs vähemmän tunnettu melodraama suoraan länsinaapuristamme Ruotsista. Elokuvan ohjaaja, Helsingissä syntynyt Mauritz Stiller siirtyi myöhemmin luomaan uraa Hollywoodissa. Lukuisista ja aivan kohtalaisen hyvin menestyneistä elokuvistaan huolimatta Stiller muistetaan parhaiten siitä, että hän "löysi" ikonisen Greta Garbon. Vuonna 1916 Garbo tosin oli vielä tuiki tavallinen tukholmalaisen työläisperheen tytär Greta Gustafsson!


Vingarne - Siivet
Ohjannut Mauritz Stiller
Ruotsi 1916, 69 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Egil Eide, Lars Hanson, Lili Beck





Siivet kertoo kuvanveistäjä Claude Zoretin (Eide) ja hänen nuoren suojattinsa taidemaalari Eugène Michaelin (Hanson) suhteesta. Miesten suhteen laatu on elokuvan kiinnostavin arvoitus: onko kyseessä mestarin ja suojatin läheinen, platoninen ystävyys vai onko kyse romanssista? Taiteilijaparin elämän tasapaino joka  tapauksessa järkkyy, kun Michael rakastuu turhamaiseen Lucia de Zamikowiin (Beck) ja hemmottelee tätä Zoretin kustannuksella. Zoret riutuu ja sairastuu kuolettavasti, jonka seurauksena Michael ajautuu kriisiin. Prinsessa Zamikow puolestaan vaikuttaa ajattelevan vain rahaa. Kolmiodraama on täydellinen.

Mauritz Stillerin draamaa on nimitetty erääksi ensimmäisistä homoelokuvista. Stiller oli toki itsekin homoseksuaali ja samaten myös tanskalainen Herman Bang, jonka novelliin Mikael (1902) elokuva perustuu. Samaisesta novellista on tehty toinenkin elokuva, Carl Theodor Dreyerin Mikael vuonna 1924. Kuriositeettina Siivet on ihan kiinnostava tapaus katsoa, mutta ilman tätä elokuvallista kokemustakin pärjää vallan mainiosti. Tarinasta kiinnostuneiden kannattanee siis suunnata Dreyerin version pariin, jota on yleisesti ottaen pidetty Stillerin versiota parempana.

Elokuvan idea on mielenkiintoinen, mutta kerronta ei oikein ota sujuakseen. Elämykseen vaikuttaa toki sekin, että osia elokuvista on kadonnut, mutta todennäköisesti kokonainen filmikin olisi aika keskinkertainen teos. Kadonneet kohdat on korvattu kuvamateriaalilla, ja puutteet kohdistuvat vain alussa ja lopussa nähtävään eriskummalliseen kehyskertomukseen. Nämä osiot esittelevät aluksi elokuvantekijät kuvauspaikoilla valmistautumassa elokuvaan, minkä jälkeen nähtiin itse näytelmä Siivet. Tarinan päätyttyä näyttelijät ravistivat roolit yltään ja ruotivat elokuvan tapahtumia. Kyseessä on siis elokuva elokuvassa! Päälleliimatulta tuntuvan tarinan tavoitteena oli mitä ilmeisimmin läpäistä tiukahkot sensuuriseulat ja korostaa kertomuksen fiktiivisyyttä, sillä Zoretin ja Michaelin romanssiin vivahtavaa suhdetta on varmastikin jossain määrin paheksuttu.

Pisteytys: 5/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti