Floating Weeds - Kiertolaiset (1959)

Ohjannut Yasujirô Ozu
Japani 1959, 119 min.
Draama
Pääosissa: Ganjirō Nakamura, Machiko Kyō, Hiroshi Kawaguchi

They don't bite at all, uncle.

Teatteriseurue saapuu idylliseen kalastajakylään helteisenä kesäpäivänä. Kokoonpanon esittämät perinteiset näytelmät muistetaan vielä yli vuosikymmenen takaiselta aiemmalta vierailulta, mutta nyt näytelmät ovat jo aikansa eläneitä. Vaikka esitykset eivät saa menestystä, teatteriväki viihtyy kylässä pitkään. Seurueen johtaja Komajuro (Nakamura) tahtoo nimittäin viettää aikaa entisen heilansa ja poikansa Kiyoshin (Kawaguchi) kanssa, joka tosin luulee miestä sedäkseen. Tapaamiset saavat Komajuron rakastajattaren Sumikon (Kyō) mustasukkaiseksi, ja niinpä hajoavan teatteriseurueen ohella myös erikoisen perheen suhteet tulevat muuttumaan.

Kiertolaiset (Ukigusa) on uusintafilmatisointi Yasujirô Ozun (1903─1963) aiemmasta elokuvasta Ugikusa monotari (1934). En ole nähnyt alkuperäisteosta, mutta ymmärtääkseni tämä uudempi versio on tunnelmaltaan lempeämpi. Vaikka elokuva käsittelee raskaitakin teemoja, sen pohjavire on kuitenkin hempeä ja arkisuudessaan viehättävä ─ tarinaa ja rauhallista tunnelmointia ei voi olla seuraamatta pieni hymynkare suupielessä. Täysin staattisena paikallaan pysyvän kameran luomat kuvat ovat nekin yksinkertaisuudessaan täydellisen kauniita.

Temaattisesti Kiertolaiset käsittelee elämän jatkuvaa muuttumista ja uusiutumista; ainoa vaihtoehto on tietenkin vain mennä eteenpäin. Läpi elokuvan mukana kulkee tunne hyvästijättöjen ainaisesta haikeudesta, ovathan päähenkilöt saapumassa kukin omaan tienristeykseensä etsimään uutta polkua kuljettavaksi. Jopa helteisen kesäpäivän luoma tunnelma on pysähtyneen odottava, samalla raukea ja äärimmilleen virittynyt. Lopulta tietenkin sataa ja ilma puhdistuu, ja uuteen astuminen on jälleen mahdollista.

Pisteytys:

10/10